Terra Incognita

Usein odotan törmääväni kylttiin, joka sanoo: HIC SUNT LEONES. Minusta on mukavaa käyskennellä ihan rajan tuntumassa ja kroppa jousenjänteenä kuulostella karjuntaa, vaikka mieluummin pidän suurimman osan jalasta kartalla. Kyllä minä pelkään niitä leijonia. Saarella rajankäynti kehittää tasapainoa ihan erityisen mainiosti. Vaikkapa silloin, kun olen juuri tuudittautunut saarelaisten viehättävän ja keinuvasointisen englannin sujuvuuteen ja kieli vaihtuu...

Tarinoiden parissa

Helle velloo saaren yllä vielä ainakin kaksi kuukautta, mutta iltaisin pimeys valuu maata kohti raskaampana kuin ennen. Ehdin juuri ja juuri nauttia kyllikseni safiirinvärisistä lahdenpoukamista ja hiekkaisista rantaterasseista ennen kuin ovet jälleen suljetaan. Se ei tällä kertaa tunnu edes haikealta. Omassa luolassa on kovin hyvä olla. Olen viimeisen vuoden aikana lukenut kirjoja ja katsonut elokuvia...

Paluu huomiseen

Vietämme lauantai-illan netflix-treffejä Star Trek: The Original Seriesin parissa ja pureskelemme samalla porsaankyljyksiä, rosmariinilohkoperunoita sekä maukasta, rouheaa salaattia seesamiöljykastikkeessa. Tyhjennämme pullon Sauvignon Blancia, ja kolmannen jakson alkaessa Karhu haluaa lasillisen viskiä. Kaadan hänen lasiinsa paljaaltaan kolme senttiä ja omaani vain yhden, jonka sekaan noukin pakastimesta ison palan jäätä. Karhu on väsynyt, sillä hän on tehnyt...

Illuusio

Olemme taittaneet iltapäivän kuumimman hehkun loikoillen hikisissä ja mutkille kiertyneissä lakanoissa, kuunnellen puhelimen kaiuttimesta Kjell Westön romaania Rikinkeltainen taivas. Ulkona lämpötila on armollisesti suostunut laskeutumaan alle kolmeenkymmeneen asteeseen vasta iltahämärän pikselöidessä makuuhuoneen valkoiseksi rapattuja seiniä. Tiedän, että Karhun selkää hivelee makuuhuoneen avonaisesta ovesta hiipivä ilmastointilaitteen henkäys, joka ei tavoita minun ihoani hänen kylkensä takaa. Karhun...