Hengittelyä

Pysähtyneisyyden aikoina minä olen opetellut hengittämään uudella tavalla. Nenän kautta ja vatsaan asti. Silloin myös hartiat laskeutuvat, leukalihakset rentoutuvat ja perspektiivi laajenee hengityksen tahdissa. Rannalla on erityisen hyvä harjoitella irtipäästämistä. Hiekka tarttuu kaikkialle, kenkiin ja pyyhkeeseen, sivujen väliin, hedelmäviipaleisiin ja kahvimukin reunasta huuliin. Sitä vastaan ei kannata taistella. Annan suolaisen veden nosteen kelluttaa itseäni. Laitan... Continue Reading →

Pohjoinen

Olen jahdannut kotiani pitkin Eurooppaa ymmärtämättä, kuinka häilyvä koko konsepti oikeastaan onkaan. Jotain on aina pielessä, ennen pitkää tuntuu taas nuhjuiselta ja väljähtäneeltä ja ahdistavalta. Palasin Pohjoiseen ja nautin vihreydestä, kukkivista syreeneistä, järven tyynestä pinnasta ja keveän makeasta ilmasta. Hiljaisuudesta. Nukuin syvää ja terveellistä unta, heräsin auringonpaisteeseen, ja päivällä nukuin hieman lisää. Katsoin silmäpareihin, joita... Continue Reading →

A WordPress.com Website.

Ylös ↑

Design a site like this with WordPress.com
Aloitus