Vaeltajan elämässä täytyy tottua siihen, että toisinaan polulla on kiviä, jotka on pakko kiertää. Sattumusten kivikkoinen sarja johdattaa meidät mökkiin järven rannalle. Täällä kesäpäivänseisausta edeltävät illat hiipuvat hetken harmaudeksi vain hämätäkseen, eivätkä linnut koskaan hiljene. Karhu sytyttää kamiinaan tulen, ja hiilloksen myötä me nukahdamme sylikkäin. Järvenselällä hanhet soittavat yön tunteina torviaan, joutsenet antavat aplodeita. En... Continue Reading →
Vuodenkulku
Usein me päädymme samoihin paikkoihin yhä uudelleen. En minä sitä murehdi, luonnollistahan se on. Ihmiset tekevät usein niin. Ja karhutkin. Se on kuin vuodenkierto; sekin kulkee radallaan, toistuu aina uudelleen lähes samanlaisena. Niin on hyvä. On tiettyjä paikkoja joilla on meille syvempi merkitys kuin toisilla. Niiden energia on voimakkaampi, ilma on helpompaa hengittää. Pohjoinen on... Continue Reading →