Hedonismia

Tiilikaupunki on palasista koottu. Katukivetyksen mosaiikki on sateen jäljiltä petollisen liukas; kun astumme hotellin aulasta puiden varjostamalle bulevardille, livahtaa se seinälle, kutoo kuvioistaan symmetrisen maalauksen. Kerran me asuimme Tiilikaupungissa. Silloin minä en pitänyt siitä, sen noidankattilassa hautuvasta tukahduttavasta paahteesta, loputtomista liikenneruuhkista ja sivukujilla vaanivista, pistäväkatseisista ihmisraunioista. Tällä kertaa kaupunki näyttää kovin erilaiselta. Mutta tällä kertaa...