Luopumisen ilo ja haikeus

Istun paperilakanan peittämän hoitopöydän laidalla ja tuijotan varpaitani.  Nainen hymyilee minulle kysyvän näköisenä, silmälasien nauha heilahtaa kun hän kysyy, että pidänkö minä kynsien väristä. Pidänhän minä, sillä valitsin sen itse, vaikka olikin vaikea päättää violetin ja hennon vaaleanpunaisen välillä. Kynnet ja koko jalkaterät näyttävät muutenkin hienoilta. Miksen ole tullut tänne koskaan aiemmin, ihmettelen. Yleensä minä...

Erojen ranta

Päivien ja viikkojen myötä alkaa tuntua siltä, että tähän kylään tullaan eroamaan. Näissä seinissä on jotakin katkeraa ja myrkyllistä, jotain joka on vuosien mittaan imeytynyt rappaukseen ja kaakeleiden väleihin. Liian isoja tai padottuja tunteita, kohtuuttomuutta, epäluuloja. Moitteita liian monista kolmen euron viinipulloista, jotka eivät koskaan lopu lähimarketista. Se kaikki hiipii esiin viemäristä ja kerääntyy kylpyhuoneen...

Hiljainen kylä

Sesongin ulkopuolella turistikohteissa on aina jotakin pohjattoman haikeaa ja väritöntä ihan kuin ne itsekin hetken ajan tiedostaisivat haurautensa, hieman kiusaantuneesti hymyillen pahoittelisivat asiaa. Hiekka on hienon hienoa ja valkoista, tuulee kovasti ja hiukset suussa jatkuvasti, joku menee jo uimaan, yksi kulkee ilman paitaa. Rantabulevardilla on ohikulkijalla hellemekon asusteena siniset huulet. Vain harva ravintola avaa ovensa....

Kuiva maa

Ensimmäistä kertaa ties koska on elämä asettunut uomaan. Ja se tuntuu hyvältä, sillä joskus nomadielämään väsyy.  On mukavaa, että vaatteet ovat aina samoissa laatikoissa ja kaapeissa, kengät omilla paikoillaan eteisessä. Elämä toistuu samanlaisena päivästä toiseen, viikosta toiseen.  Tässä maassa on vaivatonta olla. Tänne on helppo sujahtaa, asiat sujuvat rennosti ja mutkattomasti. On helppoa syödä terveellisesti. ...

Opittuja asioita

Pilvet ovat heittäneet täkkinsä tämän sinisen laakson ylle Iberian niemimaalla, eikä rapatuista seinistä tihkuva viileys enää olekaan toivottu vieras. Vedämme sukat jalkoihimme kenties ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Iltaisin, kun ruudut sammuvat ja saamme viimein hengähtää, sytytämme tulen kamiinaan. Talvi on lempeä, vieraanvarainen. Torikauppiaiden laarit ovat yhä kukkuroillaan, vain tuotteet vaihtuvat. Viikunoita ei enää saa, mutta...